Mun päivä

Ja siis niinku aikuisten oikeesti.

Lapset hoitoon aamulla ja nopeasti takaisin kotiin. Rauhallinen aamu - ooooh, kyllä kelpaa!

Sit hetki jotain nauhoitettua televisio-ohjelmaa. Toim.huom! Jostain kumman syystä niitä löytyy kolmen viimeisen vuoden ajalta. ;)

Aamulenkki ft. maailman paras mummeli eli Miima. Tämä 10v russeli elää siis meidän huushollissa myös. 

Mä olin sopinut kampaajan puolille päivin, joten just hyvin aamulla kerkes shoppailemaan vähän. Mitäänhän ei tarvii, mut sen kerran ku pääsee keskellä päivää pyörimään tonne niin oishan se hölmöä olla menemättä.

Ajatus oli Stadium outlet, XXL, Adidas outlet, ehkä budget, sportsnutrition:n uusi myymälä. Toteutushan oli sitten eka ja vika. Kello rupes hakkaa uhkaavasti lounasta ja lähestyvää kampaajaa, niin tiivistin hieman - onpahan ens kerralle uudet kuviot. :)

Vaikka shoppailut jäi minimaalisiksi, niin jotain kuitenkin löyty matkaan:

Mä en todellakaan ole juoksija, en sit just niinkuin melkein yhtään. Mutta joka kevät mä haluaisin olla. 

Mä kävin viime syksynä/kesän lopulla yhden kaverin kanssa kerran vkossa lenkillä, mut me ehkä aloitettiin se "liian" myöhään. 

Nyt mä lähestyn tätä asiaa jo heti näin kevään korvalla ja uusilla tossuilla - kyllä urheilu on ihanaa, kun siihen saa tän materialisminkin silleen pehmeästi mukaan. ;)

Mut as you can see, niissä on heijastimet. Ihan huippua! Mä vielä haluisin sen pusakkatyylisen takin heijastin kangasta ja sit ois hyvä. 

Ja toinen parannuksen aihe mulle vuonna 2017 on vedenjuonti. Aivan liian vähän juon, vaikka pitäisi käyttöä mottoa "kun näet vesihanan - juo". 

Erinäisten blogien ja Instagram tilien kautta löysinkin jotain, mikä heti herätti mun "minä tahdon testata asap!-tunteen".

2,2l vettä. Toi pullo päivän aikana, toinen menee kepposeen treenin aikana. Jos tällä ei daamin vedenjuonti parane, niin sit ei millään. 

M ajatteli, et tää on liian iso ja hankala handlattava. Mut ei toi sit tunnukaan kädessä niin isolta miltä kuullostaa. Tähän voimme palata - vaikka viikon päästä, katsotaan kuin on lähteny käyntiin. 

Ja sit loppuun mun ihanan ystävän tekemiä tukkataikoja! Tää tosin on vasta STEP 1, et ish kk päästä on STEP 2 ja sit ollaan siinä, mikä mun idea/toive on ja minkä Tuuli on onnistunu taikomaan.

Mukavaa perjantaita!

-Karoliina-

Vkonloppu aamiainen

Meillä syödään aamuisin puuroa - rehellistä kaurapuuroa. Lapsilla hoidossa vaihtelee puuro/murot/leipä, mutta 5/7 aamuna meillä syödään puuroa. 

Aina puuronkeitto ei ole kuitenkaan se ensimmäinen ajatus viikonloppuaamuna, joten puurohiutaleet voi miksata jotenkin muutenkin.

Koko perheen yksi lemppareista on: banaanikaurapannarit.

Maailman helpoin mix.

1,5dl kaurahiutaleita 

2 kpl kananmunia 

1/2 tl kanelia

2 dl maitoa (tän voi jättää myös pois)

1 banaani

Paistamiseen kookosrasvaa

Kaikki sekaisin sauvasekoittimella, noin vartin "turvotus" ja ei muuta ku paistelemaan.

Vinkki viitonen, tee pieniä lettuja, paista keskilämmöllä ja anna paistua kunnolla ennen kääntämistä.

Pikku pannarit uppoaa tolleenkin meidän mineillle, mutta on ihana hieman koristella niitä ja meillä päälle laitetaanko maitorahkaa vatkattuna ja marjoja - 100% onnistuminen joka kerta. :)

Ei muuta kun nauttimaan!!

-Karoliina-

Kuka, mitä ja miksi?

Noniin....

Ensimmäinen blogiteksti tällä puolella. Ja ensimmäisen tekstinhän täytyy koskea sitä itseään eli kuka täällä ja miksi tätä kirjoitetaan.

Minä, kohta 34-vuotias, äiti kolme vee kaksosille, vaimo ihan huipulle tyypille, elän parhaillaan sitä kuuluisaa ruuhkavuodet vaihetta. Kirjoitin ns.päiväkirja blogia raskausajasta ja minien ekoista vuosista. Koin sen terapeuttiseksi, lisäksi onhan niitä aikoja ihana muistella jälkikäteen (olisin varmasti yli puolet jo unohtanut). 

Nyt päätin sitten ruveta lähestymään omaa elämääni lifestyle-treeni-ruokavalion puolelta ja siksi loin tämän blogin. Tarkoitus on päästä oikeasti siihen, että olen tyytyväinen kroppaani niin fyysisesti kuin henkisestikin. Treenejä on pläänätty 3-4/vko, jotta on myös aikaa nauttia noista maailman parhaista pikkutyypeistä. 

Treenaaminen on kuitenkin mulle tosi tärkeää myös pääkopan takia, koska salilla/jumpassa/lenkillä mun pää saa ns.lomaa, koska töissä ne tietty on työmoodilla ja lasten kanssa on sit taas äitimoodilla eli koko ajan vähän niinku valmiina mihin vaan. Mut treenatessa mä olen mä ja keskityn sen pienen hetken vain itseeni. Sen jälkeen on taas super parempi äiti!

Uskon blogin kirjoittamisen tuovan lisäpotkua treenaamiseen ja toivonkin saavani lukijoita, joilta saa lisävinkkejä, uusia blogeja mitä itse voisin seurata ja tarpeen tullen löytyy myös kannustavia sanoja ja motivaatiota. 

Parhauttahan on purkaa fiiliksiä tänne, miettiä itseä askarruttavia asioita, löytää samalla tavalla ajattelevia/eläviä.

Tästä on hyvä lähteä ja tervetuloa matkaani mukaan!

-Karoliina-